Entä ihmisten oikeudet?

Ympäristönsuojelutarkastaja Petri Huovila kirjoitti Karjalaisessa (25.2.) turkistarhoihin kohdistuneista kuvausiskuista, jotka tehtiin samaan tapaan kuin parin vuoden takaiset iskut tuotantoeläinlaitoksiin. Seuraa siis jälleen kerran dialogia, jossa kontekstistaan irrotettuja lauseita kommentoidaan kirjoittajan itsetuntoa nostattavilla pikkunäppärillä vastauksilla.

K: Voiko kukaan tai tuleeko kenenkään ottaa vakavasti laittomasti hankittua todistusaineistoa?

V: Kuvamateriaalin ottaa vakavasti ainakin eläinsuojeluväki ja ilmeisesti myös media, koska julkaisivat videot ja järjestivät niistä myös keskustelua. Asian ottaa ilmeisen vakavasti myös kansa, joka on tahoillaan käynyt keskustelua asiasta. Ainoat, jotka eivät tunnu ottavan asiaa vakavasti, on Sirkka-Liisa Anttila, Suomen hallitus ja eduskunta.

K: Jos tuhannen eläimen joukossa on muutamia vioittuneita, niin mitä sitten? Onko asialla oikeasti jotain merkitystä?

V: Lähdetään nyt vaikka tuosta luvusta, jonka itsekin toit jo esille. Maailmasta löytyy eläinlajeja, jotka elävät jopa kymmenientuhansien laumoissa/parvissa, siinä ei ole mitään kummallista. Tällaiseen laumaan mahtuu tietenkin myös niitäkin yksilöitä, jotka ovat vioittuneita oman toimintansa tuloksena. Voin kuitenkin taata, että yhdenkään tällaisen lajin luonnollinen elinympäristö ei ole pieni häkki, jossa joku muu eläinlaji on sen pakottanut "elämään". Luonnossa eläimillä ei käsittääkseni esiinny myöskään psyykkisiä ongelmia, joita em. häkit tuntuvat niille aiheuttavan. Että sitä sitten, Petri. Ihmisen teoista seuraa myös ihmisen vastuu.

K: Toki niin ihmiset kuin eläimetkin on alunperin luotu vapauteen, mutta ihmiselle on annettu hallitsijan asema maan päällä. Sen perusteella meillä on lupa ja velvollisuus hyödyntää luomakunnan anteja sopivilla tavoilla.

V: Tässä Petri on tavallaan oikeassa: ihminen itse on antanut itselleen hallitsijan aseman maan päällä. Sopimusta valmisteltaessa ei kuitenkaan ole kuultu sopimuksen toista puolta, eläinkuntaa, joten sopimus on täysin yksipuolinen eikä sitä siten voida pitää pätevänä. Luulen tosin, että Petri viittasi tässä johonkin ylevämpään tahoon, jonka sopimuksia ei ihmisen tai eläimen käy kiistäminen. Sama taho kaiversi aikoinaan ne kuuluisat taulut, joissa luki muun muassa "Älä tapa".

K: Älkäämme inhimillistäkö eläimiä, vaikka ne elokuvissa osaavatkin puhua, itkeä ja nauraa, muistella menneitä ja suunnitella tulevaisuutta.

V: Hetkinen, hetkinen! Epätasa-arvoa havaittu! Miksi sinä saat käyttää vanhaa kirjaa oikeutuksena eläinten tappamiselle, mutta eläinoikeusaktivistit eivät saa käyttää vaivalla ja suurella rahalla tehtyjä elokuvia omina lähteinään?

K: Eläimet eivät ole inhimillisiä olentoja, vaikka eläinaktivistit ehkä ajattelevat ihmisenkin olevan vain yksi eläinlajeista.

V: Eläinaktivistien lisäksi näin ajattelee myös tiede, jonka mukaan ihminen on polveutunut apinoista ja on siten itsekin eläin. Pidemmälle kehittynyt kylläkin, mutta silti eläin. Apinoista polveutumisen todistavat biologit DNA-vertailuineen ja ympäristönsuojelutarkastajat mielipidekirjoituksineen.

K: Eivät häkitetyt turkiseläimet tai kanata välttämättä voi huonosti, vaikka meitä saattaa säälittääkin niiden elinolojen ankeus. Ehkäpä eläimet jopa nauttivat turvallisesta, suojatusta kopperostansa ja siitä, että saavat olla luomakunnan "herran" palveluksessa, kuka tietää?

V: Jos eläimet palvelisivat herraa samanlaisella sokeudella kuin ympäristönsuojelutarkastaja Petri Huovila palvelee omaansa, päästäisin eläimet pahasta ihan itse.